Älä osta jos et rakasta

posted in: Uncategorized | 2
Oli yksi loppukesän lämpimistä päivistä. Seisoskelin suppilautani päällä keskellä järveä, jonka tyynestä pinnasta heijastuvat auringonsäteet saivat silmäni siristelemään. Lokkien kirkunaa, jossain kaukana se tuttu kuikan huuto. Tummanpuhuva pilvi lähellä horisonttia, varjostamassa ehkä jonkun toisen auringonpalvontaa. Ajattelin, että saisin paistatella rauhassa vielä hetken.

Ehkä se oli juuri se tummanpuhuva pilvi, joka yllättäen palautti mieleeni menneen kevään tunnelmat, sen kuinka olin yhtäkkiä kokenut olevani totaalisen eksyksissä. ”Mielen valmentaja eksyi omaan mieleensä”, olisi otsikko ehkä kuulunut, jos olisin tilanteeni otsikoinut. Otsikoimisen sijaan olin jättänyt asian tarkoituksella huomioimatta ja jäänyt koko kesän pituiselle ”pääntyhjennyslomalle”. 

Mieli oli ehkä jostain krääsästä tyhjentynytkin, mutta se eksyneisuuden tunne palasi takaisin samanlaisena kuin olin sen käväällä jättänyt. ”Eksyminen on hienoa, loistava mahdollisuus”, joku valmentajakollega oli joskus sanonut. ”Eksyminen on hienoa, loistava mahdollisuus”, tiedän itsekin monesti sanoneeni valmennettavilleni. Seisoskellessani keskellä järveä tummanpuhuvan pilven lähestyessä en arvostanut eksyneisyyden loistavaa mahdollisuutta, vaan tunsin puhdasta pelkoa tulevasta. 

Mieleni on idearikas ja joustava tarttumaan uuteen, ajattelin. Mahdollisuuksia on valtavasti, voin tehdä mitä vaan, pohdiskelin ja tunsin pääni jo surraavan ideoiden kehkeytyessä. Samalla vatsassani kouraisi ahdistus. Tiesin etten halunnut yhtään uutta ideaa tai mahdollisuutta, vaan halusin löytää keinon tunnistaa itselleni sopivan, sydämessäni lämpimästi resonoivan ajatuksen siitä, mihin seuraavaksi ryhtyisin. Eksyminen voi olla loistavaa, mutta vain jos sen seurauksena löytää jotakin parempaa kuin mitä ennen eksymistä on ollut, totesin itselleni.

Tartuin melaani ja lähdin tarmokkain vedoin etenemään pitkin järven selkää. Ehkä melon itseni vähemmän eksyneeksi, ajattelin. Fyysinen liike saa joskus aikaan mielen ihmeitä, tiesin kokemuksesta. 

Ja seuraavan voi ajatella ihmeeksikin jos haluaa. Veden loiskuessa laudan reunoihin kuulin mielessäni tyttäreni sanat ”äiti älä osta jos et rakasta”. Nämä sanat oli sanottu jo vuosia aikaisemmin, shoppailureissulla ylirunsaan tarjonnan keskellä. Se oli loistava ohje, joka oli jäänyt toistumaan mieleeni ja pullahtamaan sieltä aina tarvittaessa. Älä osta jos et rakasta, älä osta kenkiä jos et ehdottomasti halua juuri niitä, älä tartu puseroon joka ei ole täydellinen. Lautani liukuessa tuulenvireen nostamilla aalloilla tyttäreni sanat yhdistyivät pääni sisäiseen ideoiden tulvaan, luoden suodattimen joka auttaisi valitsemaan runsaudesta sen ajatuksen joka resonoi sydämeni kanssa.

Makustelin yhdistelmää mielessäni: Älä osta ideaa, jos et rakasta sitä. Älä osta ajatusta jota et rakasta, toisten tai omaasikaan. Osta vain  ajatus, joka resonoi sydämessä. Ajatuksen ostaminen tai ostamatta jättäminen kuulostaa tutummalta englanninkielisenä: ”I don’t buy that.” Suomeksi sanoisimme ehkä ”en allekirjoita tuota, en usko tuota, en luota tuohon”. 

Ajatuksen rakastaminen puolestaan on jotain mitä ei ehkä voi tunnistaa järjellä, se pitää tuntea sydämessään. Tunnustelin siis kehossani, miltä tuntuu idean, ajatuksen rakastaminen, miltä tuntuu se että joku ajatus resonoi sydämeni kanssa. Sen tunnistaminen ei ollut vaikeaa ollenkaan, päinvastoin. Ajatus jostain minulle merkityksellisestä tuntui laskeutuvan melkein itsestään sydämen tasolle, tuotti rentouttavan huokaisun ja sydämeen lämmön tunteen. ”Rakastan tätä ideaa, kyllä, tämän ostan.” 

Enää ei olisikaan poukkoilua kaikkien ideoiden perässä, ei jatkuvaa epäröintiä sen suhteen pitäisikö johonkin uuteen ideaan tarttua, lähteä mukaan kun muutkin lähtevät. Ei enää ahdistusta siitä, että joku toinen yrittää myydä minulle ideaansa enkä tiedä tulenko jäämään paitsi jostain tärkeästä jos en tartu siihen. Jos idea ei resonoi sydämeni kanssa se ei ole minulle, olkoonkin vaikka kuinka hieno juttu jollekin toiselle.

Hengitin syvään, edelleen keskellä järveä ja tunsin valtavaa helpottuneisuutta. En voinut olla toteamatta itsekseni, että olisin voinut tämän oivalluksen saada jo muutama vuosikymmen sitten ja alkaa elää sydämeni näköistä elämää jo aiemmin. Huvittavan nopeasti hoksasin kuitenkin, että tuotakaan ajatusta ei kannata ostaa. Ennemmin kannattaa rakastaa ajatusta siitä, että tämä oivallus on tässä nyt ja muuttaa tulevaisuuteni. 

Kesäisestä suppailuhetkestä on kulunut nyt yli kolme kuukautta. Oivallukseni seurauksena koen olevani levollisemmin ja myös hieman vähemmän eksyksissä kuin aiemmin. Muutoksena tämä on minulle niin suuri, että harjoittelen sitä varmasti vielä pitkään. Olen luopunut joistain ajatuksista todettuani etteivät ne laskeudu lähelle sydäntäni, joitain ajatuksia olen alkanut kasvattaa huomattuani sydämeni sykkivän niille. Yksi sydäntäni lähellä oleva uusi ajatus on tämän blogin kirjoittaminen. Jos huomaat sydämesi resonoivan näille pohdinnoille, haluat lukea lisää ja liittyä mukaani tälle matkalle, se on mahdollista blogiani seuraamalla. Ja jos tunnet tarvetta kertoa omista ajatuksistasi, luen mielelläni. Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen heli@helijarvelin.fi. 

<3 Heli

Ps. Kiitän tytärtäni, joka on viisaampi kuin ehkä tietääkään. Love you, always.

2 Responses

  1. Sari Perttu
    | Vastaa

    Hieno kirjoitus – oman sydämensä kuuleminen , sen seuraaminen ja ymmärtäminen on elämän pituinen matka. ” Ennen kaikkea varjele sydämesi, sillä se on elämän lähde ” on raamatunjae, jonka kirjoitin omien ja kummilapsieni rippikorttiin. ” Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.” Viisaus Antoine De Saint Exupery’n Pikku Prinssistä on varmasti monen lempilauseita. Tuo ”Älä osta , jos et rakasta” on uusi lempilauseeni, jonka talletan mieleeni.

    • Heli Järvelin
      | Vastaa

      ”Ennen kaikkea varjele sydämesi, sillä se on elämän lähde.” Tuon saman jakeen eräs toinenkin ystäväni toi esille eilen, kun kävelimme yhdessä sateisilla lenkkipoluilla. Sydän on niin tärkeä, ja kuitenkin saattaa jäädä huomiotta kun elämme niin ”päissämme”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *