Yliampuva Sisäinen Kannustaja

posted in: Uncategorized | 2
Valmennuksia, hääpäivän viettoa, synttäripäivällisten järjestämistä, läheisten tapaamista, vanhenevan isän asioiden hoitoa… Monia täyteläisiä hetkiä takana muutaman päivän sisällä. Pysähdyn lopulta tyytyväisenä sulattelemaan tapahtumia mielessäni. Sisäinen Kannustajani aloittaa keskustelun.

-Hyvin hoidettu, todella hyvin, ihan yllättävän hyvin, vaikka kaikki nuo asiat osuivat samaan rytäkkään. Kyllä sä olet sitten taitava!

-Hei Sisäinen kannustaja! Kiitos! En muista milloin olen kuullut sun sanovan jotain noin rohkaisevaa. Sä et ole puhunut juuri mitään pitkään aikaan. Mikä sut nyt sai sanomaan noin?

-Olenhan mä yrittänyt kannustaa sua niin monen monta kertaa, mutta se on se Sisäinen Kriitikko, joka on estänyt sua kuulemasta mua. Se on aina puhunut päälle ja peittänyt mun hennon äänen. Sillä on sitten kuuluva ääni. Möreä, mutta kuuluva.

-Missähän se Kriitikko muuten nyt on? Ei ole kuulunut pihaustakaan siltä suunnalta moneen päivään.

-Sinähän sanoit sille viime viikolla niin hienosti: ”Annat reippaasti tilaa Sisäiselle Kannustajalle, et puhu päälle”. Nyt se on sitten hiljaa aina kun mä puhun. Olen saanut ihan rauhassa tehdä harjoituksia ja voimistaa ääntä. Osaan jo huutaakin: HIENOA, UPEETA! SÄ OLET LOISTAVA!

-No ohhoh! Aikamoista! Kyllä nyt kuuluu sun ääni. 

-Todella hienoa että sanoit Kriitikolle suorat sanat, se oli fiksusti tehty. Miten sä keksitkin jotain niin fiksua? Kyllä sä olet KEKSELIÄS.

-No joo, on tää vähän hämmentävää, että Kriitikko tosiaan hiljeni niin totaalisesti. Ja sun ääni on kyllä selvästi voimistunut. Toivottavasti ei kaiu liian kovaa.

-Olen treenannut ääntä päivittäin. Haluan kannustaa sua KUULUVASTI. Sä olet ansainnut kannustuksen, sun kuuluu päästä ETEENPÄIN!

-No viime viikolla taisin sitten jo kuulla sun äänen, kun sain niin paljon aikaiseksi. Kiitos kovasti kannustuksesta, se tosiaan auttoi. Sain hoidettua kaikki tärkeät asiat lyhyessä ajassa ja pystyin kuitenkin olemaan kunnolla läsnä jokaisessa hetkessä. En unohtanut mitään oleellista, paitsi yhden mansikkasorbetin synttäripäivällisellä, mutta sekään ei kuulemma haitannut, koska vieras jolle ajattelin sorbettia ei sitten olisikaan pitänyt mansikkasorbetista, vaan söi mieluummin tummaa suklaata. Eli siitäkään ei sitten Sisäinen Kriitikko päässyt huomauttelemaan. Kyllä tää tosiaan tuntuu paremmalta ilman sitä Kriitikon viiltävää sarkasmia ja lyttäämistä.

-Tämä on kuule pientä alkusoittoa ja tästä se vasta alkaa. Mä KANNUSTAN sua tästä lähin JOKA PÄIVÄ ja tiedätkö mitä, sä pystyt VAIKKA MIHIN!

-No en nyt varmaan vaikka mihin kuitenkaan. Ei mun tarvitse vaikka mihin pystyäkään.

-No todellakin vaikka mihin. Sulla on niin valtavasti kaikenlaista osaamista ja vaikka mitä voimavaroja, et vaan tiedä mitä kaikkea. Sä löydät vielä itsestäsi kyvyt ja voiman IHAN KAIKKEEN!

-Ai ihan kaikkeen? Eh…ihanaa, kai.

-Nyt vaan alat haaveilla ISOSTI ja sitten vielä ISOMMIN!!!

-No nyt alkaa olla jo vähän turhan kuuluvaa tuo sun puhe. Korviin sattuu. Voisitko kääntää volyymiä pikkusen pienemmälle, kiitti. Mä ajattelin kuitenkin haaveilla ensin vähän pienemmästi ja katsoa sitten mihin se riittää. Siitä on sitten varaa kasvattaa, niitä haaveita. Voihan sitä varmaan edetä niinkin? Eihän kaikkien tarvitse haaveilla niin isosti, ainakaan heti?

-Haluan kannustaa sua ROHKEUTEEN, tavoittelemaan MAHDOTTOMIA! Sä olet SUPERNAINEN, ISOLLA ÄSSÄLLÄ! 

-Ai kauheeta, tää menee nyt ihan överiksi. Tuokaa korvatulpat, joku.

-Pystyt IHAN MIHIN VAAN! Voit TEHDÄ AIVAN MITÄ VAAN!!

-Hetkinen. Miten toi sun kannustushuuto alkaa kuulostaa niin kamalan kliseiseltä, jotenkin ihan ontolta. Onko noi sun puheet kopioitu suoraan jostain överistä inspiraatiopuheesta? Tiedäthän sä ne, joista tulee hetkeksi hirveä hype ja sitten lannistava lässähdys?

-Sähän RAKASTAT ajatusta, että voisit saada aikaan elämälläsi jotain TODELLA HIENOA ja MERKITYKSELLISTÄ, etkö vaan?

-Joo, totta kai. Mutta toi sun kannustus on jotenkin niin kamalan yliampuvaa. Mä en nyt oikein näe miten se auttaa mua tekemään mitään oikeesti hienoa tai merkityksellistä. Ihan niinkuin mun pitäisi yhtäkkiä lähteä muuttamaan koko maailmaa, tavoittelemaan kuuta taivaalta. Tuntuu kamalan ahdistavalta.

-Mä kannustan sua menemään LÄPI AHDISTUKSENKIN, VAPAUTEEN! SÄ OLET VAPAA TEKEMÄÄN ELÄMÄLLÄSI IHAN MITÄ VAAN! VAIN TAIVAS ON RAJANA!

-Missä se Sisäinen Kriitikko nyt on kun sitä tarvitaan? Tää kannustaminen kaipaisi nyt vähän kriittistä tarkastelua. Kannustaja kiltti, lopeta nyt hetkeksi toi sydämetön kannustaminen ja kuuntele. Sä olet selkeästi vähän tottumaton tähän tehtävääsi kun olet saanut niin vähän harjoitella, ja nyt turvaudut näihin somesta poimittuihin lainauksiin. Mutta hei, sä opit vielä paremmaksi, downshiftaat vaan aavistuksen ja mietit mikä vois olla vähän aidompaa. Sitäpaitsi mä en todellakaan halua tehdä ihan mitä vaan. Mä en halua että sä kannustat mua tavoittelemaan taivaita ja uupumaan jo pelkästä ajatuksesta. Tää on nyt just se syy miksi mä haluan kysyä Sydämeltäni, mille se sykkii ja mille ei. Vaikka mä olisinkin vapaa tekemään mitä vaan, mun Sydän ei vaan lämpene kaikelle. Kaikesta ei tule mulle ns. Sydämen asioita ja se on ihan okei. Mä haluan keskittyä omaa juttuuni ja haaveilla mulle sopivan kokoisia haaveita. Joku toinen saa hakea sen kuun taivaalta jos haluaa.

-Ei hetkinen, ai siis Sydän on nyt pomo, se joka päättää. Ei enää Pää? Ei Mielikuvitus? 

-Jep.

-Ja Sydän ei lämpene kaikelle, mutta lämpenee jollekin?

-Just.

-No hei, toikin on kyllä ihan parhautta. Kannustan sua tossa, ihan tälläsellä puheäänellä. Sä oot parhaassa seurassa.

-Ihan parhautta, parhaassa seurassa… sä nappasit noikin jonkun face-päivityksestä. Osaisitkohan sä sanoa jotain ihan aitoa?

-No tulee mieleen että tykkään susta tollasena ja odotan mitä sä keksit seuraavaksi.

-Tulihan se sieltä. Kiitos. <3

2 Responses

  1. Pirjo Mikkola
    | Vastaa

    Hauska ja oikeaan elämään suuntaava juttu. Että saa elää hyvää arkea kaikkine mutkineen, eikä joka päivästä tarvitse tehdä sunnuntaita. Hyvä sydän 💕
    Halaus sulle ja sydämellesi.🌻

    • Heli Järvelin
      | Vastaa

      Kiitos palautteesta Pirjo! Hyvä arki on juuri sopiva ilmaus sille mitä kaipaan ja voisin kuvitella, että moni muukin kokee samoin. Silloin ne sunnuntait tuntuu oikeasti juhlalta. Halaus sulle ja sydämellesi myös täältä. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *