Melkein aineeton ja täysin ihana joululahja

posted in: Uncategorized | 0
Kirjahyllyssämme on tumman ruskea puinen laatikko, jonka kansi aukeaa saranoilla. Kannen alta paljastuu seitsemän puupalikkaa, jotka asettuvat kauniisti riviin laatikon yläosaan. Kustakin palikasta roikkuu kymmenen muovitaskua, johon kuhunkin mahtuu kaksi valokuvaa. Koko laatikko vetää siis yhteensä sataneljäkymmentä valokuvaa.

Tai ehkä nyt täytyy korjata tätä kuvausta hieman: Kannen alta paljastuisi seitsemän puupalikkaa, jos kaikki palikat jotka sinne kuuluvat olisivat siellä. Nyt sieltä puuttuu kaksi palikkaa, eli palikoita on siellä viisi, tällä hetkellä. Miksikö? Se selittyy seuraavassa.

Saadessani laatikon mieheltäni noin viisitoista vuotta sitten, se sisälsi vain yhden puupalikan muovitaskuineen. Muut palikat oli otettu talteen myöhempää ilmestymistä varten, mieheni selitti kun katselin ihmeissäni lähes tyhjään laatikkoon. Laatikossa olevissa muovitaskuissa ei ollut valokuvia vaan paperinpaloja, joissa luki jotakin. Tunnistin mieheni käsialan ja aloin lukea. Lapuissa sanottiin todella kauniita asioita, kuten…

Sisäinen Sensuroija havahtuu unestaan nopeasti:

-Eiii, älä älä älä, et kai sä nyt kirjoita tähän mitä siellä lapuissa luki, tai lukee edelleen! Eihän niitä voi jakaa kaikille luettavaksi! Liian intiimiä. Ne on todellakin tarkoitettu vaan sulle. 

-Niin no joo. Sä oot kyllä ihan oikeessa, ei niitä voikaan tähän kaikkien nähtäväksi kirjoittaa. Mutta miten mä sitten voisin kuvata tätä lahjaideaa? Se on vaan jotenkin NIIN IHANA, että haluaisin jakaa sen muillekin vinkiksi. Tällä voi tehdä toisen niin iloiseksi, ja joillekin tää voi olla ihan käänteentekevä suhteen parantaja. Sitäpaitsi nykyään kaivataan aineettomia lahjoja. Tää on melkein aineeton tai ainakin tän pystyy toteuttamaan ihan pikkurahalla. Eihän sen tarvitse olla edes mikään hieno laatikko, vaan voihan se olla vaikka nätti lasipurkki johon ilmestyy aina uusia lappusia. 

-Pohditaanpas tätä nyt ihan kriittisesti ennen kuin innostut levittelemään näitä ajatuksia. Ensinnäkin, mistä sulle tuli mieleen alkaa kertoa tästä muille?

-No, aloin eilen tuolla ruuhkassa ajellessa miettiä mikä olisi sellanen todella ihana aineeton lahja, jonka voisi antaa rakkaalle ihmiselle, puolisolle tai vaikka lapsellekin. Siinä sitten muistin että mähän olen itse saanut tälläsen melkein aineettoman lahjan, joka on kyllä niin monta kertaa lämmittänyt mieltä. Ja tänä aamuna otin tän mun laatikon hyllystä ja luin taas kerran uudestaan näitä lappusia. Nythän mä olen saanut näitä vuosien varrella jo viiden palikan verran, eli yhteensä sata lappusta. Sata koskettavaa pientä viestiä, melkein kun jotain rakk…

-HYS HYS!! Ei nyt siis oikeesti mitään paljastuksia! 

-No ei paljastuksia. Mutta kun katselin näitä, tuli mieleen monia ihania muistoja vuosien varrelta. Tuntuu tosi hyvältä kun toinen kiittää pienistä hetkistä, on huomannut asioita joita sä olet tehnyt sen hyväksi. Tuntuu hyvältä että toinen arvostaa sua sellasena kuin sä olet, huomaa sussa hyviä puolia, arvostaa yhteisiä kokemuksia niin paljon, että kirjoittaa niistä myöhemmin näin kauniisti ja kertoo että rak…

-Okei okei… perille meni. Tuntuu siis hyvältä, oot onnellinen ja nyt haluat jakaa loistavan lahjaidean. Ja mikä saa sut ajattelemaan että joku haluaisi antaa tai saada just tälläsen lahjan mieluummin kuin… sanotaan vaikka…sukat?

-Sukat? No okei. Sukat on ihan hyvä idea, jos ne on tosi hyvät sukat joista toinen tykkää, siis vaikka itse kudotut. Lämpimät ja mukavat. Sillon nekin tavallaan sanoo että ”mä rakastan sua ja kudoin sulle omin pikku kätösin tälläset lämpimät kirjoneulesukat”. Tottakai, kyllä monenlaisilla lahjoilla voi kertoa että rakastaa toista. Mutta jos ei osaa kutoa tai jos kaapit on jo täynnä villasukkia, voi vaihteeksi antaakin tälläsiä kauniita sanoja. 

-Kunhan se ei ole mitään överi-imelää. En usko että ihmiset haluaa överi-imeliä lahjaideoita.

-Menee vähän happaman puolelle toi sun asenteesi Sisäinen Sensuroija, mutta olkoon. Kuuntele nyt kuitenkin. Toi lappuslahja on mun mielestä niin ihana siksi, että siinä voi sanoittaa sitä mistä toisessa tykkää, eikä ne viestit silti tarvitse olla mitenkään imeliä. Niissähän voi viljellä hyvää huumoriakin, kunhan muistaa ettei lipsahda sarkasmin puolelle. Ja niissä voi sanoa jotain ihan pientä ja tavallista, sellasta mitä ei vaan tule arjen tuoksinassa sanottua. Esimerkkinä nyt vaikka tääkin lappu täältä mun laatikosta, että ”Kiitos että tulit mun kanssa katsomaan lätkämatseja”. Se  kertoo just siitä kuinka mä menin, vaikka lätkämatsit nyt ei välttämättä olis ollut mun juttu. Just nää tälläset kiitokset on tärkeitä kuulla. Mun sydän sulaa kun mä luen näitä. 

-Sydän sulaa. Jotenkin arvasin. Tästäkin tuli taas tällänen Sydämen asia.

-Joo niin tuli. Ja hei kiitos Sisäinen Sensuroija. Kiitos että olet sopivasti hapan (ja tää ei ollut sarkasmia, vaan oikeesti). Kirjoitan sen lapulle. Se on sun eka lahjalappunen. Laitetaan purkkiin. 

<3 Heli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *